Onko elinkeinoelämällä varaa EK:n vuorineuvoksiin?

Helsingin Sanomat kertoi STT:n tuottamassa uutisessa, että Raahen Rautaruukilla lakkoillaan pari päivää. Syyt, eli irtisanomisuhat tulivat kerrotuiksi ja silloinhan toimittaja on onnistunut tärkeässä tehtävässään? Aivan, paljon jäi kertomatta.

Kiista sai alkunsa työnantajan yt-neuvottelupyynnöstä. Tarkoitus oli irtisanoa parisenkymmentä henkilöä. Luku sittemmin puolittui kuten aina. Enää kymmenen työpaikkaa lopetetaan Raahesta ja tehtävät siirretään Puolan Wroclawiin  Lisäksi kolme tehtävää aiotaan siirtää Seinäjoelle.

Helsingin Sanomat jätti kertomatta, että työntekijöiden mukaan ketään ei tarvitsisi irtisanoa, vaan kaikki voitaisiin työllistää Raahen tehtaalla, jos irtisanomisia lykättäisiin edes tämän vuoden loppuun. Toimihenkilöiden luottamusmies kertoi tiedotteessaan, että Raahessa vapautuu parin vuoden sisällä kymmeniä työtehtäviä, joihin nämä ihmiset ovat kelvollisia suoraan tai täydennyskoulutuksen jälkeen.

Kerrottakoon mittasuhteiksi, että Raahen Rautaruukilla, joka on Suomen suurin tehdasyksikkö, työskentelee noin 4000 ihmistä suoraan Rautaruukin palveluksessa, kolmannes koko konsernin henkilöstöstä. Toimihenkilöitä heistä on noin 400.

Valtio omistaa Rautaruukista 40 %, eli halutessaan se voi päättää kaikista yhtiön asioista. Valtion kannalta töiden siirto ulkomaille pitäisi olla jo periaatteessa mahdoton ajatus.

Hesarin julkaisemassa uutisessa jää myös mainitsematta, että irtisanottavat ovat keski-iältään noin 55-vuotiaita naistoimihenkilöitä, jotka ovat palvelleet Rautaruukkia kymmeniä vuosia ja joilla on perhe ja asunnot Raahessa. Tuossa valossa toimihenkilöiden pääluottamusmies Pasi Heikkiselle jätetty tarjous on vähintäänkin yllättävä:

- Työnantaja on yhtenä vaihtoehtona esittänyt irtisanottaville muuttoa Puolaan, jossa he työskentelisivät sikäläisellä palkkatasolla ja sikäläisillä työehdoilla. 

Työnantajan järjestämän lakon kustannukset jäivät samoin kertomatta. Asia kiinnostaa varmasti Rautaruukin osakkaita. Jostakin syystä edes Arvopaperi-lehti ei kerro tuotannon loppumisesta ja arvioi se kuluja tai mahdollista tulosvaikutusta, vaan toistaa Rautaruukin henkilöstöjohtajan Reutersille kertoman asian, että tehdas on tarkoitus pitää käynnissä.

Työnseisaus kuitenkin pysäyttää Raahen tehtaan jo torstain aikana, sillä toimihenkilöporras vastaa tuotannon suunnittelusta ja ohjauksesta. Noin 2 miljoonan terästonnin tuotannon alkupää on pysähdyksissä lakon vuoksi lähes kaksi vuorokautta. Käynnistäminen vie lisäksi noin puoli vuorokautta.

Työnseisauksen hintalappu on runsaan 2 miljardin euron liikevaihdolla toimivalle Rautaruukille noin 10 miljoonaa euroa. Kaikki vain sen vuoksi, että 10 pienipalkkaisen suomalaisnaisen työt voitaisiin teettä Puolassa puolen vuoden ajan. Tehtäväthän eivät lakkaa ja Rautaruukin on jo vuodenvaihteen jälkeen palkattava uutta väkeä eläköityvien tilalle, lain mukaan juuri niistä irtisanotuista. Itse asiassa jo pelkät järjestelykulut ylittänevät palkkasäästöt.

On selvää, että Rautaruukin johto tuntee yrityksensä kustannusrakenteen ja yhtä selvää on, ettei Suomen suurinta teollisuusyksikköä ajeta alas ilman toimitusjohtajan päätöstä. Rautaruukilla on siis käynnissä hyvin kallis työntekijöiden kyykytysoperaatio toimitusjohtaja Sakari Tammisen johdolla. Tämä vuorineuvos on sattumoisin Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n puheenjohtaja ja on ollut kätilöimässä kaikkia kevään työriitoja, joista työnantajapuoli ei ole voittanut ainoatakaan ja joutuu vetäytymään myös Raahessa.