Mustalainen syö pöydässämme

Veronica Lacatusu, Romanian mustalainen, joka kerjää Helsingissä.

Ei yhden kerjäläisen asuttaminen kenestäkään suurta köyhyys- tai sosiaalipolitiikan asiantuntijaa tee. Mutta miksi täydellinen tietämättömyys, piittaamattomuus ja ajattelemattomuus on tehnyt eräistä peräti mielipidejohtajia ja muita jarmoräihiä?

Iltalehdessä julkaistiin 4.6.2013 kahden aukeaman laajuinen juttukokonaisuus Romanian kerjäläisistä. Kantalehden pääjutun ja kolmen kainalojutun kokonaisuus oli iltapäivälehtien tapaan kuorrutettu pelottelulla ja kenenkäs muun kuin Jarmo Räihän haastattelulla. Kuka tahansa toimittaja voi aina turvautua Helsingin kaupungin kerjäläistyöryhmän puheenjohtajaan silloin, kun hän haluaa kirjoittaa kerjäläisistä kielteisesti.

Liitteen juttu oli sen sijaan neutraali. Siihen oli haastateltu tulkin välityksellä vanhaa kerjäläispariskuntaa sekä Veronica Lakatusuksi mainittua vanhaa lukutaidotonta mustalaisnaista. Jutussa esitelty Veronica Lakatusu on tarkkoja ollaksemme Lacatusu ja iäkkääksi mustalaiseksi harvinaisesti lukutaitoinen.

Saanko minä nyt sanoa

Suomen pakolaisavun puheenjohtaja ja SDP:n kaupunginvaltuutettu Thomas Wallgren kirjoitti puolestaan Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 4.6.2013, että hän on saanut paljon vihamielistä palautetta aloitteestaan, jonka mukaan kaupungin tulisi järjestää kerjäläisille mahdollisuus majoittua halvalla. Wallgrenille oli huomauteltu, että hän ei saa äänestää romanikerjäläisten asuttamisen puolesta, ellei ensin itse majoita kerjäläistä luokseen.

Minulla ja vaimollani ei ole Wallgrenin ongelmaa. Meillä asuu kerjäläinen, alussa mainittu ja pääkuvassa esiintyvä Veronica Lacatusu. Lienemme siis vaimoni kera tässä asiassa puhevaltaisia.

Arki sujuu ongelmitta

Veronica asuu luonamme nyt toista kauttaan vaimoni aloitteesta. Me tuskin jakaisimme asuntoamme kaikesta marisevan kantasuomalaisen kanssa, mutta Veronican kanssa arki sujuu kitkatta. Hän on erittäin fiksu, ehdottoman siisti ja luotettava, eikä valita mistään.

Ennen kaikkea Veronica on uskomattoman sitkeä ja ahkera. Hän lähtee joka päivä 04.00-05.00 välillä vakiopaikalleen keskustaan tai nyt sesongin aikana poimimaan kieloja, joita hän kaupittelee. Kotiin hän saapuu sadepäivinä aikaisintaan iltaseitsemältä ja muutoin kymmenen seutuvilla, ellei jää yöksi keräämään pulloja ja tule vasta seuraavana iltana. Hän ei ole pitänyt näkemämme mukaan ainoatakaan lepopäivää koskaan, vaikka hänen pitäisi tietenkin olla jo eläkkeellä ikänsä ja vaivojensakin vuoksi. Veronicalla on ollut nähtävästi polio ja käveleminen on hänelle työlästä.

Veronican olot Romaniassa ovat hyvin vaikeat omankin maansa mittapuun mukaan: mies on sairas ja osittain halvaantunut ja saa eläkettä noin 50 euroa kuukaudessa. Tätä kirjoitettaessa eilen Veronica sai tiedon, että hänen miehellään on vain kolmisen kuukautta elinaikaa jäljellä.

Pienessä sähköttömässä maalattiamökissä asuu koko suurperhe lapsineen ja lapsenlapsineen. Juoksevaa vettä saati muitakaan mukavuuksia ei ole. Ruoka laitetaan kaasukeittimellä jos kaasua on. Pesumahdollisuuksina on pieni lasten punkka, jonka Veronica hankki täältä. Niinpä jääkaappi-pakastin, pesukone, astianpesukone ja sähköliesi olivat Veronicalle pienoisia kummastuksen aiheita, samoin vesihana.

Roskalaatikoista ruokaa ja käyttökelpoista tavaraa etsinyt vanha mies siivoaa työnsä jäljet.

Tuokaan ei riitä kurjuudeksi, sillä kotimaassaan Romaniassa mustalaiset ovat hyljeksitympiä kuin arvaamme. Tuntemamme keskiluokkainen romanialainen ei kertomansa mukaan suostuisi käymään edes Veronican kotipaikkakunnalla.

Suomessa kaikki toisin?

Sorto jatkuu täällä Suomessa hieman toisenlaisissa muodoissa. Mustalaisille osoitetaan paikkansa ihan fyysisestikin, heistä kirjoitellaan ja puhutaan alentuvasti tai rikollisina. Ennen kaikkea ei tunnuta huomaavan, että he ovat ajautuneet nykyiseen asemaansa valtaväestön toimesta.

Ja silti näyttää, että yksin mustalaiset saavat vastata virheistämme. Heidän pitäisi kyetä sopeutumaan ja muuttamaan tapansa valtaväestön vaatimusten mukaisiksi ilman, että siihenkään annetaan mahdollisuuksia.

Romaniassa mustalaislapset eivät pääse kouluun kuin harvoin, sillä vaatteita tai muitakaan sellaisia olosuhteita, joista koulua voisi käydä, ei usein ole. Ikäisekseen mustalaiseksi Veronica osaa harvinaisesti lukea ja arvatenkin siitä syystä ja varsinkin kerjäämisen tuomien tulojen ansiosta hänen perheensä lapset käyvät koulua. Lapsilta puuttuu myös kunnon ruokaa ja köyhimmät äidit tonkivat sitä roskalaatikoista.

Mustalaisnainen etsii ruokaa roskalaatikoista.

Terveydenhuoltoa mustalaisille ei juuri ole ja jos sitä haluaa, se on kallista ja on maksettava käteisellä. Mustalaisia kuoleekin meiltä katsoen mitättömiin sairauksiin. Veronican miniä kuoli pienestä haavasta alkunsa saaneeseen sepsikseen. Lapset jäivät muun perheen huollettaviksi.

Kerjäläiset ghettoihin?

Se mitä mustalaisilla on, on perhe ja sukuyhteisö. Ne ovat mustalaisten oikeuslaitos, terveydenhuoltojärjestelmä, sosiaalitoimisto, koululaitos ja kulttuurin lähde eli valtio ja yhteiskunta. Heillä on noiden säilyttämiseksi omat tapansa ja norminsa, eivätkä he luonnollisesti pidä meidän lakejamme tai normejamme ns. legitiimeinä. Eikä siihen syitä olekaan: lait on kirjoitettu niille muille ja heidän helpommin noudatettavakseen.

Suomenkin tv:ssä on esitetty "dokumentteja", joiden mukaan Romanian kerjäläiset eläisivät ja asuisivat kotimaassaan hyvin leveästi. Näyttääkö tämä siltä? 

Se mitä mustalaisille jää, on pakko selviytyä siinä marginaalissa, johon olemme heidät sysänneet. Ja nyt sitä marginaaliakin halutaan kaventaa: kerjäläisten maahantuloa ja kerjäämistä halutaan rajoittaa. Asenneilmapiirin koveneminen näkyy siinäkin, että kerjääminen - raskas ja kunniallinen ammatti - tuottaa yhä huonommin. Voiko sitten odottaa muuta kuin sitä, että varastelu lisääntyy, koska mitään muuta ei jää tarjolle.

Vaihtoehtoinahan ovat joko kuoleminen nälkään ja sairauksiin tai tulevaisuudessa häämöttävä osoittamamme pakkotyö piikkilangoin ympäröidyssä ghetossa. Tällä tiellä pysyen olemme lähestymässä jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä emmehän me ketään nälkään tapa, sivistyskansat ja niiden hyvät ihmiset.

Miten suuntaa voisi kääntää? Ei yhden kerjäläisen asuttaminen meistä tietenkään mitään suuria köyhyys- tai sosiaalipolitiikan asiantuntijoita ole tehnyt kuten niistä, joista täydellinen piittaamattomuus ja ajattelemattomuus on tehnyt peräti mielipidejohtajia ja muita jarmoräihiä.

Ratkaisu on valtaväestön käsissä

Aluksi pitää hyväksyä se, että kaikki on yksin valtaväestön käsissä sekä Suomessa että kerjäläisten lähtömaissa. Mustalaiset eivät voi auttaa itseään enää enempää. He toimivat juuri siten, kuin heille on mahdollista. Avuttomia tai saamattomiahan he eivät ole. Haluaisin nähdä sen suomalaisen 70-vuotiaan isoäidin, joka matkustaa rahattomana ja kielitaidottomana johonkin vihamieliseen Keski-Euroopan kaupunkiin ja onnistuu kerjäämällä ja kukkia kaupustelemalla päävastuullisena elättämään kuusi lastaan ja yhdeksän lastenlastaan. Veronica ja monet muut kykenevät tuohon ja ansaitsisivat kaikkien kunnioituksen halveksunnan sijaan.

Ehdotus auttaa kerjäläisiä kotimaassaan on lähinnä keino pestä omat kätensä mistään vastuusta ellei asiaan liity tekoja.

Apua kannattaa kyllä viedä ja mieluummin näkyvästi. Se toimii yllättävää kautta: kun suomalaiset ryhtyivät järjestöjensä kautta ruokkimaan ja adoptoimaan Viron katukoiria, virolaisetkin joutuivat kohtaamaan heille häpeällisen tilanteen ja tarttuivat viimein toimeen itsekin. Ei kenties pelkästä häpeästä, vaan saattoivat jopa ryhtyä näkemään jonkin arvon hylkäämilleen eläimille.

Kolikot pitävät perheet koossa

Kerjäämisen kieltäminen olisi pelkkää ongelman peittelyä. Itse asiassa kadunkulman kerjäläiselle kannattaa antaa rahaa. Se vähentää tarvetta hankkia elantoa muin konstein ja lähtee ainakin Veronicalta viimeistä kolikkoa myöten Romaniaan perheelleen ja käytetään siellä ruokaan ja muuhun välttämättömään. Se raha pitää perheen Romaniassa, ei tuo sitä saati muita tänne, kuten yleisesti halutaan luulla.

Romaniassa mustalaisten avioitumisikä on alhainen ja lapsia syntyy paljon. Heistä huolehtivat kaikki.

Mitään välikäsiä, "patruunoita" saati järjestäytynyttä rikollisuutta emme ole havainneet olevan. Ainoa, mistä Veronica on muille maksanut, on kimppakyyti Romaniasta Euroopan halki Suomeen ja takaisin. Hinta on ollut noin 150 euroa matkalta.

Lopetetaan tämä kanssarikollisuus

Myöskin majoitus ja terveydenhuolto tulisi järjestää pelkästään yleisinhimillisistä syistä. Nuokin kannattaisi järjestää mahdollisimman näkyvästi niin, että asia huomattaisiin mustalaisten lähtömaissa. Silloin mustalaiset näyttäytyisivät sielläkin paitsi täydessä kurjuudessaan myös ihmisarvossaan. Ilman noita heidän olojaan ei ryhdytä parantamaan. Mihinkään kerjäläisten terveysturismiin ei kannata uskoa.

Aloite on meillä. Mutta tällä hetkellä sen sijaan, että tuomitsisimme mustalaisten huonon kohtelun, harrastamme sitä itsekin. Se tekee huonon kohtelun hyväksyttäväksi myös kerjäläisten lähtömaissa ja syventää kerjäläisten ongelmia.
__________
Kuvia lisätty 10.6.2013. Romaniassa otetut valokuvat ovat vuodelta 2012.
Päivitys 10.6.2013. Metro-lehden verkkosivuilla julkaistun jutun mukaan ulkomaalaiset tekevät yhä enemmän rikoksia Suomessa. Samaisessa artikkelissa kerrotaan myös seuraavasti:

Toinen EU-maa, jonka kansalaisia maahanmuuttovirasto käännyttää usein, on Romania. Syynä on usein varkausrikollisuus. 

– Käännyttämistilastoissa olevilla Romanian kansalaisilla ei ole mitään suoraa liitäntää kadunkulmassa kerjääviin. Ne, jotka tulevat esimerkiksi asuntomurtoja tekemään, tulevat varta vasten lyhyille keikoille, ja poistuvat maasta saman tien, muistuttaa Koskipirtti.

 Olli Koskipirtti työskentelee tulosalueen johtajana Maahanmuuttovirastossa.