Eläkejärjestelmää korjataan kunnes se saadaan rikki?

Valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarisen johtama ja työmarkkinakeskusjärjestöjen asettama asiantuntijaryhmä julkaisi raporttinsa 31. lokakuuta. Tehtävänä oli tarkastella Suomen eläkejärjestelmän sopeutumista eliniän pitenemiseen. Työ on tehty eläkejärjestelmän uudistamiseen tähtäävien kolmikantaneuvottelujen pohjaksi. Uudistuksen on määrä astua voimaan vuoden 2017 alussa.

Raportin lähes keskeisimmäksi sisällöksi on julkisuudessa nostettu työryhmän viesti, että vuonna 2009 tarkastellut ikätavoitteet eivät toteutuisi. Raportin johtopäätökset ja niiden taustalla olevat selvitykset näkyy otetun annettuina. Suuressa julkisuudessa kukaan ei ole herännyt kysymään edes sitä, onko valittu mittari oikea.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen tavoitteena ja onnistumisen mittarina on, että 25-vuotiaiden eläköitymisikä vuonna 2025 olisi 62,4 vuotta. Työryhmä katsoi muun muassa raportin valmistumisen alla julkaistuun Eläketurvakeskuksen uuteen PTS-laskelmaan nojaten, ettei tämä tavoite toteudu. Oletus on 61,5 vuotta. Tätä eroa voidaan sitten korjata muuttamalla eläkeikää, poistamalla tai nostamalla työttömyysputkea, poistamalla osa-aikaeläke, muuttamalla eläkkeiden tasoa ja eläkemaksuja, yhdessä ja erikseen.

Ylemmässä kuvassa vielä näkyvä hyvä kasvu-ura näyttää katkeavan yllättäen. Työryhmän mukaan vuosien 2009–2012 välillä tapahtuneesta odotteen 1,1 vuoden parantumisesta noin puolet aiheutuu työttömyyseläkeoikeuden poistumisesta. Noin puolet muutoksesta olisi tullut työkyvyttömyyseläkealkavuuden voimakkaasta vähenemisestä vuosien 2009–2012 välisenä aikana. Nyt nuo "hyvät syyt" olisi lähes syöty ja kasvu aluksi taittuisi ja sitten tasaantuisi.

Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä kirjoittavan tutkimuspäällikkö Anna-Maija Lehdon mukaan työttömyyseläkkeen poistumisella ei voida selittää lainkaan kaaviossa esiintyvää työllisyyden kasvua. Lehto on tutkinut laajalti työelämää niin työmarkkinoiden kuin työolojen kannalta.

Mitään suoranaisia toimenpide-ehdotuksia ryhmältä ei tehtävänannossa haluttu toisin kuin luullaan tai olisi haluttu. Jotain kuitenkin saatiin:

- Yhdistetään sekä eläkeiän sopeuttaminen että eläketason sopeuttaminen – eli sopeutuminen elinaikakertoimella ja eläkeiän asteittaisella nostolla, Pekkarinen ehdottaa Taloussanomissa.

Samaisen jutun mukaan "Systemaattista eläkemaksujen korottamista asiantuntijaryhmä ei kannata. Eläkemaksujen nostot ovat pois esimerkiksi veronkorotusvarasta, mikä haittaisi hyvinvointipalveluiden rahoitusta. Lisäksi työnteon kannustavuus voisi kärsiä."

Elinaikakertoimen on arvioitu leikkaavan vuoden 2050 eläkkeitä viidenneksen. Leikkuri toimii tehokkaasti jo tuota ennen. Työnantajapuoli on vastustanut eläkemaksujen korotuksia ja vaatinut eläkeikärajan nostamista, eli sitä, minkä Pekkarinen toistaa edellä.

Malliin kuuluisi myös osa-aikaeläkkeen ja työttömyysputken poistaminen. Jälkimmäinen lienee EK:n edustamille suurtyönantajille lähes tärkein vaatimus, sillä ne ovat rahoittaneet merkittävän osan työttömyysputkesta. Jos putki poistetaan, iäkkäinä irtisanottavat voidaan heittää seuraamuksitta veronmaksajien syliin irtisanomisen ja vanhuuseläkkeen väliseksi ajaksi. Yleensä porsaanreiät hyödynnetään.

Ikääntyneiden työllisyysasteen nousu unohtui?

Anna-Maija Lehdon mukaan pääasiallinen syy sille, miksi eläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt, löytyy todennäköisesti vuoden 2005 eläkeuudistuksesta; siitä, että eläkkeelle voidaan siirtyä joustavasti 63–68 vuoden iässä. Niin on myös tehty ja aiotaan Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan tehdä vastaisuudessakin.

Varsinkin 60–64-vuotiaiden työllisyysaste on lamavuodesta 1994 lähtien koko ajan kasvanut. Silloin 60–64-vuotiaista oli työllisiä 17 prosenttia, tänä vuonna luku on jo 44 prosenttia.

Voi myös kysyä, onko PTS-laskelman oletuksissa 72,2 %:n työllisyysaste vuodelle 2030 liian varovainen. Tuolloinhan pitäisi yleisen käsityksen mukaan vallita melkoinen työvoimapula. Nykyinen työllisyysaste on 68,1 %. Vuosina 1985-1990 se oli hetkittäin lähempänä 80 prosenttia.

Muutkaan työryhmän ulkopuolelta esitetyt tosiasiat eivät näytä häiritsevän mielipiteenmuodostusta tai muuttavan poliitikkojen vaatimuksia. Pääministeri Jyrki Katainen esimerkiksi halusi raportin julkaisemisen jälkeen ja EK:n kantaa seuraten, että "virallista" eläkeikää nostettaisiin elinajanodotteen mukaisesti.

Tuollaista ei tarvitsisi haluta: eläköitymisikä on noussut samaa tahtia kuin elinajanodote. Lisäksi niissä maissa, joissa on Suomea korkeampi alin vanhuuseläkeikä, jäädään silti eläkkeelle Suomea nuorempina.

Lähde: Tilastokeskus/Tieto&trendit

Anna-Maija Lehto kirjoittaa myös verkossa julkaistun artikkelinsa kommenttiosiossa seuraavasti:

"Eläketyöryhmä on liikaa luottanut selvityksiin, jotka voidaan myös kyseenalaistaa. Tehdyissä selvityksissä todetaan hyvin lyhyen seurantajakson perusteella, että 2005 eläkeuudistus ei olisi toiminut toivotulla tavalla.

Työurien pituudessa havaittu voimakas kasvu selitetään työryhmän työssä pois keinotekoisesti työttömyyseläkkeiden poistumisella. Työryhmän käyttämät tutkimukset pyrkivät myös osoittamaan, että joustavalla eläkeiällä, superkarttumalla tai elinaikakertoimella ei olisi työuria pidentävää vaikutusta. Selvityksissä on käytetty tämän osoittamiseen liian lyhyttä tarkastelujaksoa ja harhaanjohtavia koeasetelmia.

Työvoimatilastot osoittavat pitkän aikavälin jatkuvaa kasvua ikääntyneiden työhön osallistuvuudessa. Suomi on lähellä eurooppalaista johtoasemaa tässä suhteessa. Taustalla on väestön koulutustason tasainen nousu.

Koska asetettu tavoite työurien pituudessa tullaan todennäköisesti saavuttamaan, olisi kohtuullista päästää raskaassa työssä olleet 63-vuotiaina eläkkeelle. Tätä puoltaa lisäksi se, että raskaissa, vähän koulutusta vaativissa töissä olleilla on kaikkein pisimmät työurat takanaan."

Lehdon artikkeleissaan perustelema kritiikki tulisi ottaa hyvin vakavasti, sillä näyttää, että eläkeneuvotteluihin ollaan lähtemässä tarkoitushakuisesti laadittu pohjapaperi kädessä.

Saman toiveen voi ulottaa koskemaan mediaa, jossa tähän saakka on kerrattu lähinnä raportin ja samalla työnantajapuolen näkemyksiä sekä jälkimmäisen hengessä eläkeratkaisujen kiireellisyyttä.