30.3.2014

Kokoomus: Natoon narulla työntämällä ja nenästä vetämällä


Kokoomuksen Verkkouutiset ja Nykypäivä tilasivat äsken TNS Gallupilta tutkimuksen, jolla tiedusteltiin kansalaisten Nato-kantoja. Tai ainakin niin uskoteltiin tehdyn.

Tuhannelta suomalaiselta kysyttiin puhelimitse "Jos Suomen valtiojohto päätyisi Nato-jäsenyyden kannalle, niin olisitteko valmis tukemaan ratkaisua? "

Verkkouutisten mukaan kysymykseen vastasi myöntävästi 53 prosenttia suomalaisista. Runsas kolmannes eli 34 prosenttia vastustaisi jäsenyyttä myös siinä tapauksessa, että valtiojohto sitä kannattaisi.

Tuo tulkittiin esimerkiksi Kauppalehdessä niin, että "Valtaosa suomalaista valmis Natoon".

Hieman aiemmin ja Ukrainan tapahtumien jo kuluessa Taloustutkimus oli tehnyt mielipidemittauksen Suomen Kuvalehdelle. Vain 22 prosenttia haastatelluista kannatti liittymistä Natoon. Kielteisesti ajatukseen suhtautui 62 prosenttia suomalaisista.

Näiden kahden kyselyn tulosten ero on huikea. Ei ihme, sillä nämä tutkimukset mittaavat eri asioita. Kokoomuksen teettämässä kyselyssä mitattiin Nato-asian kehystämänä suomalaisten luottamusta valtiojohtoon, toisessa Nato-kannatusta. Nato-myönteiseksi väitetty kanta saatiin siis aikaiseksi mittaamalla paljoudessa muuta kuin sitä, mitä väitettiin mitatun. Nyt käytetyllä metodilla voisi hankkia myönteisen kannan lähes mille asialle tahansa.

Tutkimuksessa on paljon muitakin kyseenalaisia tai ainakin mielenkiintoisia seikkoja. Esimerkiksi se, mitä vastaaja ymmärtää tämän "tukemisen" tarkoittavan, on ongelmallista ja varsinkin, kun se esitetään jo tapahtuneeksi kuvatun asian - valtiojohdon tekemän päätöksen - jälkeiseksi suhtautumiseksi. Suomalainenhan ei vastusta mitään niin paljon kuin vastustamista ja "tukemiseksi" eli Nato-kannatukseksi tuli tulkituksi myös suomalaisille tyypillistä voimatonta alistumista tapahtuneen edessä ja vaikka päätös ei vastaisi omaa kantaa.

Toinen kysymyksiä herättävä seikka liittyy siihen, että suomalaiset tuntevat erittäin hyvin niin eduskuntapuolueiden kuin kansalaistenkin parissa vallitsevan Nato-kielteisyyden ja arvatenkin olettavat, että vain hyvin merkittävä tapahtuma tai uhkakuva muuttaisi valtiojohdon kannan toiseksi. Vastauksia lienee annettu tuollaisten lausumattomien oletusten tuella pitämättä Nato-jäsenyyttä todennäköisenä tai haluttavana.

Kolmas kiinnostava seikka liittyy käsitteeseen valtiojohto. Jos valtiojohdon sijaan olisi käytetty presidenttiä, ulkopoliittista johtoa, eduskuntaa, hallitusta tai poliitikkoja, tulos olisi todennäköisesti muuttunut. Jos olisi käytetty ilmausta "nykyinen valtiojohto", olisi tulokseksi kenties saatu istuvan hallituksen suosio tai epäsuosio.

Neljäs seikka on ajoitus. Kun Ukrainan tapahtumat ja Venäjällä pelottelu ovat kuumimmillaan, saadaan turvallisuuspolitiikkaa sivuaviin kysymyksiin eri tuloksia kuin normaalioloissa. Tuloksia tullaan silti käyttämään myöhemminkin mittausajankohdan olosuhteet kenties unohtaen.

Lisäksi mikäli tutkimuksen toteuttaja olisi halunnut osoittaa yhteistyökykyä, vastauksia olisi saatu hilattua monta prosenttiyksikköä myönteisempään suuntaan ilman, että dataan tarvitsisi kajota.

Nyt esitetyt kysymykset olisi voitu sijoittaa kysymyspatteriin niin, että edeltävät, missään julkistamattomat kysymykset olisivat luoneet sopivan vastausilmapiirin ja lisäksi tuottaisivat pohjalle kyllä-vastauksia: "Oletteko huolestuneet nykyisestä maailmanpoliittisesta tilanteesta?". Puhelinmyyjät käyttävät tuota tekniikkaa arkipäiväisesti ja hyvällä menestyksellä. Olet kenties huomannut vastaavasi puhelun aluksi "kyllä" useita kertoja peräjälkeen.

Tämä niin sanottu tutkimus onkin täysin arvoton mitä Natoon tulee. Tuollaisten kyselyjen teettäminen kertoo vain Kokoomuksen halusta ohittaa Nato-vastainen eduskunta- ja kansalaismielipide. Kataisen mukaanhan kansan vastustus on "huono peruste" torjua Nato-jäsenyys ja vastuu asiassa on poliitikoilla. Niillä poliititikoilla, joita Katainen yrittää taivuttaa Naton taakse äänestäjistään huolimatta.
_________
Päivitys 31.3.2014

Helsingin Sanomat julkaisi tänään tuoreimman Nato-kyselynsä tulokset. Havaintona oli, että Krimin kriisi oli vaikuttanut Nato-kantoihin. Kannatus oli noussut 22 prosenttiin edelliskuukauden 18 prosentista. Vastustajien määrä oli vähentynyt viidellä prosentilla 59 prosenttiin. Lehti mainitsikin jutun ingressissä, että Suomen Nato-jäsenyyden kannatus kasvaa.

Jutun yhteydessä oli kaavio mittausten tuloksista 12 vuoden ajalta. Yhdeksässä aiemmassa mittauksessa kannatus on ollut nykyistä suurempi, kahdeksassa pienempi ja yhdessä nykyinen 22 %. Myöskään vastustus ei ole oleellisesti heikennyt takavuosiin verrattuna: vastustajia on havaittu nykyistä vähemmän seitsemässä eri mittauksessa. Vaikka kannatus on vähän noussut, tarvittaisiin ilmeisesti toinen Ukraina ja Krim, jotta se olisi vuoden 2009 tasolla 27 prosentissa.

Juttuun oli haastateltu - kuinka ollakaan - Ulkopoliittisen instituutin tutkijaa Charly Salonius-Pasternakia. Hän kertoo, että "Yleensä maailman kriisit lähinnä vahvistavat jo olemassa olevia Nato-kantoja, mutta eivät saa ihmisiä muuttamaan mielipiteitään. Nyt on toisin."

Tutkija muistaa nyt jotain väärin: 12 vuoden mittausjaksolla mielipide jäsenyydestä eli se jo olemassa oleva Nato-kanta on muuttunut merkittävästi vain vuosina 2003 (- 9%) ja 2011 (-10%).  Irakin sota alkoi 2003 ja Libyan sota vuonna 2011. Noina vuosina kannatusluvut putosivat huippulukemista kaikkien aikojen alhaisimmiksi. Kaikkina muina vuosina peräkkäisten mittausten kannatuserot ovat muuttuneet enintään 4 prosentilla. Georgian sota, jossa Venäjä oli osallisena, ei vaikuttanut kantoihin tavanomaista vuosittaista vaihtelua enempää.

Ei kommentteja: